Olen tuntenut Seijan lapsesta asti. Muistan, kuinka meillä oli tapana leikkiä yhdessä pienenä. Meillä oli tosi kivaa. Hän on yksi parhaita ystäviäni.

Siitä on jo pitkä aika, mutta erikoista on se, että vaikka näemme toisiamme paljon vähemmän nykyään, hän on edelleen paras ystäväni ja voin kertoa hänelle kaiken. Aina kun minulla on ollut jokin ongelma, hän on kuunnellut ja tukenut minua. Tunnemme toisemme niin hyvin, että tuntuu hyvältä, että hän on olemassa, jos sattuisin tarvitsemaan tukea tai apua.

Meille kummallekin on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista elämän varrella ja nyt on Seija vaikeassa tilanteessa. Hänen poikansa loukkaantui pahoin auto-onnettomuudessa. Pojalla on kolme lasta ja vaimo.

Seija on murheen murtama, voimaton ja menettänyt kiinnostuksensa kaikkeen. Hän kysyy jatkuvasti itseltään: ”Miksi tämä tapahtui juuri minulle? Mitä pahaa minä olen tehnyt?”. Myös hänen terveytensä on alkanut reistailla tapahtuneen vuoksi ja hänellä on monenlaisia kipuja ja päänsärkyä.