Sulje silmäsi ja kuvittele näkeväsi itsesi taas lapsena, tai sen ikäisenä, jolloin muistat ensi kertaa kohdanneesi tuskallisten muistojesi syitä.
Kuvittele, että näet itsesi, tämän lapsen, seisovan edessäsi. Kuvaile itsellesi hiljaa: miten lapsi seisoo? Huomaa, miten pienet lapsen kädet ovat.
Miten lapsi käyttäytyy? Mitä hän tekee tai sanoo? Mitä tämä pieni lapsi tarvitsee ja tahtoo?
Kerro tuolle lapselle asioita, joita hänen tarvitsee kuulla. Kuvittele antavasi lapselle mitä ikinä hän haluaakin – vaikkapa pääsyn syliisi, halaukseen.
Harjoitus ilmentää sitä, että monille ihmisille heidän kamppailunsa takana on jo kauan sitten alkanut kyvyttömyys hyväksyä ja rakastaa itseään. Esitämme tänään samaa roolia sisäiselle lapsellemme kuin aikuiset ympärillämme esittivät meille silloin kun olimme pieniä. Teemme näin siitä huolimatta, että se on meille usein tunnetasolla tuhoavaa.
Roolin esittämisestä voi luopua ja omaksua myötätuntoisen suhtautumisen itseään kohtaan.